Mutta silti olin kuin olinkin ajoissa respassa valmiina patikkaretkelle. Siis minä! Aina myöhässä.
Matkaohjema on elänyt aika lailla viikon aikana, lähinnä johtuen koulutehtävistä ja nähtävyyksien ajoituksista, joten odottelin mielenkiinnolla mitähän päivä toisi tullessaan.
Ensimmäinen kohde oli odoteutusti Grottan luonnonpuisto. Paikka sijaitsee lähellä Reykjavikin keskustaa ja se on tunnettu majakasta, johon pääsee vain laskuveden aikaan.
 |
| Kartalla |
Rannalla oli upeat maisemat, mutta vuorovesi oli niin korkealla, että emme päässeetkään majakalle, joten päädyimme rannalle keräilemään aarteita ja haahuilemaan.
Maisemat olivat upeat, joten tulihan niitä kuviakin räpsittyä ja kun pussi oli melkein täynnä aarteita oli laskuvesikin jo niin alhaalla, että uskalsi lähteä taivaltamaan meren pohjalla.
 |
| Aarteita |
 |
| Tää me päästettiin takaisin kotiin. En kyllä ole varma oliko vielä elossa. |
 |
| Laskuvesi |
 |
| Tässä kohdin seison siis meren pohjalla |
Palatessamme takaisin autoille päin rantaan pöllähti lintuparvi. Jotain sorsiahan ne oli, mutta lajia en tunnistanut. Ainakin olivat kovia juttelemaan ja tulivat hyvin lähelle rantaa. Oikeita linssiludesorsia.
Grottan jälkeen matka jatkui maaseutumuseolle toiselle puolelle Reykjavikia.
Museo oli ulkoilmamuseo, joten pääsymaksua ei tällä kertaa ollut ja tyhjä ranta, meri, sekä vain oman retkueen seura olivat piristäneet kummasti.
 |
| Koulu |
 |
| Puhelinkoppi |
 |
| Pitsikoristeita |
 |
| Pappila |
 |
| Sofia ja pappila |
 |
| Maatalo |
 |
| Huomattavaa Islantilaisessa perinnerakentamisessa on kivien käyttö seinien eristeenä ja tuulen suojana. Tarkoitus on ollut mahdollisesti myös varata lämpöä talvisin |
 |
| Ensin ihmettelin tätä konttihökkeliä. miksihän ovat tuoneet rakennusjätettä museoalueelle, onkohan rakennustyöt kesken. |
 |
| Kunnes näin talon sivusta. Erikoinen ratkaisu. Kertakaikkiaan. |
 |
| Vähänkö hieno. Muistan näitä lapsuudesta. |
Museon jälkeen olikin sitten aika palata hotellille syömään ja keräämään uimakimpsuja. Maauimala oli juuri minun mieleeni. Paljoa kahta tuntia pidempään ei olisi altaissa jaksanut lillua. Upea elämys. Rikin haju vaan oli sen verran pistävä, että tuntui päässä asti.
Oliko se sitten kuumat lähteet, rikki vai ne kaksi hodaria Islannin parhaalla hodarikiskalla, mutta olo oli tosi eteerinen ja rento.
Oikein hyvä päivä.Kunhan vastapäisen kadun juhlijat laittaisivat musiikin vähän hiljemmalle. Islantilaiseen rakennusperinteeseen hiukan perehtyneenä voin kertoa, että nämä kaksinkertaiset ikkunat eivät pidä meteliä ulkona. ja huoneessa on vetoisaa ja viileää.
Jos siis lähtee tännepäin reissuun kannattaa pakata mukaan villasukkia ja yöpuku, kunnollinen.
Sellaisilla mietteillä painan päätä tyynyyn.
Basson jumputus ei päivän päälle tuskin estä unen tuloa
 |
| Aarteet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti