perjantai 26. helmikuuta 2016

26.2.Perjantai

Aamu Alkoi kahdeksalta maalausluokassa, jossa tänään opiskelin koko päivän Ootrausta ja marmorointia.
Opettajanani toimi tänään itse mestari Engilbert Valgarõsson.
Paljon ei koululta tänään muuta ehtinyt, joten tämän päivän blogi keskittyy aika tiukasti työtapoihin ja niiden kuvaukseen. Ellen sitten lähde vielä iltakävelylle kameran kanssa....

Aamun ensimmäinen työ oli valkoinen marmori.
Tai kuten kaikissa kunnon kouluissa... Päivä alkoi tietenkin kahvilla.



 
Mestari Engilbert Valgarõsson taustalla oppilaiden peilioviharjoitteita.


Seuraa työtapojen kuvausta....

Maalauspohjan hionta. Vesiliukoisille harjoitteille käytettiin valmiita pohjia.
 

Maajauheiden valintaa. Huomatkaa hieno Ecce Homo paita! WAU!
 

Marmorointipohja. Uutta tekniikkaa ruotsista.
 

Mallin valintaa
 

Ultramariinin sininen ja maamusta. Niillä mennään.
 

Häiväimet ja pensselit laatikoista
 


Opettajan oma pensselisalkku. HIENONHIENO!
 

Maalit ja lasuuri alustalla
 

Laseeraus

Laseerauksen tasoitus
 

Pohjan maalaus. Tekniikka erosi hyvinkin paljon oppimastani kaljamaalauksesta,
joten kinkkistä oli ja vaati keskittymistä.
 


Oma pohja päälimmäisenä kuivamassa. Alla mallipohjia. Minua nauratti, kun opettaja alkoi kiroamaan ruotsiksi... Jävlans God oli kommentti. Eli taisi kelvata. =D
 
Kun marmori oli saatu tiettyyn pisteeseen sen piti antaa kuivua. Ja vuorossa oli sitten seuraavat harjoitteet, eli ootrauksen tekniikat. Puulajeiksi valikoitui tammi ja mahonki. Seuraa kuvia...
 

Pohjat. Valitsin vihreämmän pohjan, eli vähän vanhempaa tammea

Työvälineitä

Kuvat tekniikan harjoitekansiosta


Laseeratun pohjan päälle lähdettiin työstämään pensselillä suoraan puunsyitä. Tanskalainen tekniikka oli totaalisen erilainen, kuin oppimani ja haastetta tuli muun muassa puunsyiden maalauksessa. Ei meinannut millään mennä jakeluun, että syyt tulee jättää kesken ja ne eivät saa alkaa alhaalta asti... Opettaja hämmästeli omintakeista sivellintekniikkaani. Meidän koulun opetettuja pieniä salaisuuksia, joilla pensseli on helpompi hallita, eikä ranne kipeydy.


Kun puun syyt oli hahmoteltu työn annettiin kuivua. Erikoista. Tosi erikoista ja jännää. Olen kuulemma liian varovainen värinkäytössä. No jännitti ihan hitsin paljon. Tunnustan.
Tammen jälkeen vuorossa oli mahonki. Puulaji, josta näin viime keväänä painajaisia. Se on vaikein puulaji ikinä. Rimakauhu alkoi nousta suht korkeaksi tässä vaiheessa päivää, joten oli pienen happihyppelyn paikka. Ulkoa keräsin hiukan kiukkua ja eikun takaisin töihin.
Mestari opastaa tekniikkaan. Maajauheina Sienna, vaalea sienna ja kasselinruskea.

Maalauspohja

Puun syyt syntyvät

Sivellintekniikka

Sivellintekniikka

Laseeraus. Koska muut olivat kuksa ja korutyöpajoilla he kävivät kiertelemässä myös maalauspisteessä. Vili tekee videoblogia, joka siis on meidän ryhmän yhteisessä matkablogissa.

Puunsyyt. Ja sitten tulikin kommervenkki. Ensin ei ollut tarpeeksi maalia, olen ujo.

Siveltimen käyttö ei meinannut millään luonnistua... Pohjaa pestiin välissä, kolmannella pohjalla alkoi pikkuhiljaa sujua, mutta edelleen sivellin kulki missä sattui ja puunsyyt eivät olleet oikein.

Mestari ohjaa vielä neljännen kerran miten puun syy syntyy
 
 
 
Hiki virtasi ja maaliakin kului, mutta periksi ei anneta.


Viides kerta toden sanoo. Siinä se tuli, kuin tulikin... Ja kuivumaan.
Tällä välin marmoripohja olikin jo kuivunut ja pääsin suonistamaan sen.

Tadaa... Opettaja käski signeeraamaan työn ja niin tehtiin. Hän kuulemma käsittelee ne vielä maanantaina ja säilyttää muistona vierailustani. Täytyy tunnustaa. olen aika otettu. Iso tunnustus mestarilta.
Mahassa alkoi jo kurnia, mutta työstimme vielä tammea hiukan ennen lounasta.


Aivan innoisssani. Sain mitä päivältä hain. OKSANKOLOSIIII!!!!

Oksatekniikkaa

Ja toinen oksa. Nyt pääsen harjoittelemaan tätä lisää.


Islannissa ruokatauko on puoli tuntia ja alkaa joko klo 12.00 tai 12.30. Opettaja oli ihmeissään, kun kerroin, että Suomessa syödään useimmiten kello 11.00 ja että koulussa on joka päivä maksuton lämmin lounas. Täytyy tunnustaa, sen verran on koti-ikävä, että tuskin enää ikinä moitin kouluruokaa. Leivillä eläminen tässä vaiheessa viikkoa alkaa tympiä. Mutta kivaa oli, että koulun ruokalassa oli toasteri.

Ruokailun jälkeen Muut Islantilaiset liittyivät joukkoon. Heillä oli pperinnetekniikoita ja myös he ryhtyivät marmoroimaan. Kaikki pohjat olivat suht kuivia, joten työstimme mahongin ensimmäisenä loppuun.

Tässä syntyy marmoripohjaa
 

Mahonki
Onnistumisen iloa.

Valmiit työt
Mahongin valmistuttua kiertelin luokassa kuikkimassa mitä muut tekevät. Ja muutaman kuvankin sain luvan napata.

Valkoista marmoria

Siennaa

Työn touhussa


Siennaa
Koska aikaa oli vielä jäljellä pääsin tekemään vielä siennaa muiden mukana.



Koulun entisen opettajan tekemä malli. Eli mestarin työ

Toinen siennamalli

Siitä se lähtee syntymään. Suonistus uudella tekniikalla on kieltämättä haastavaa.
 Tässä vaiheessa päivää pidin pienen ppaussin ja funtsin värejä ja kuvia. Yritin painaa niitä muistiin, niin, että näkemäni kuvat värittyisivät oman kankaani pinnalle kun sitä seuraavan kerran katselisin.
Kiertelin luokassa kurkkimassa muiden töitä ja katselin entisten mestarien maalaamia malleja luokan seinällä.
Samalla oli antoisaa palauttaa mieleen eri kivilaatujen nimiä, jotka eivät tahdo millään jäädä muistiin.








Ja eikun takaisin töihin.


Harmillista. Aika loppui kesken. Sienna ei tullut valmiiksi, mutta harjoitteena oli todella hyvä

Kuten suomalaiseeen koulujärjestelmään kuuluu opinnoista tulee aina antaa numero ja niinpä mekin pidimme palautekeskustelun. Kertasimme päivän onnistumisia ja sitä, missä on vielä opittavaa. Oli upeaa saada työskennellä mestarin ohjauksessa ja vielä iloisempi yllätys oli, että numeroksi tuli kiitettävä.
Palautekeskustelu sujui niin ikään leppoisassa tunnelmassa kahvikupposen äärellä.

Numeroiden rustailua paperiin

Suomalaiseen kouluun verratuna työtahti on tiivis. Kaikkien keskittyminen oli uskomattoman upeaa katseltavaa. Kenenkään kännykkä ei piippaillut, kukaan ei juonut batteria ja istunut facebookissa... Tosin oppilailla oli kahvinkeitin ja melkein joka pöydällä sitä olikin kupissa.


Päivän intensiivisen keskittymisen jälkeen takki oli totaalisen tyhjä ja oikaisinkin hetkeksi sängyn päälle, kunnes kännykässä bloggeri alkoi piippaamaan. Eikun ylös ja töihin.

Koska me tytöt saimme varmaan isoimman lukaalin retkue kävi meillä kahvilla, kuten tässä parina päivänä aikaisemmin. Vaihdoimme valokuvia ja tekstejä, kokemuksia päivästä.
Onneksi joku muukin valvoi viime yönä kadun toisella puolella olleiden bileiden takia. Vähän on väsynyttä porukkaa ollut tänään liikenteessä. =D

Kuvien paurkamista ja päivän kuulumisten vaihtoa.

Pannu kuumana
Tässä vaiheessa bloggailua alkaa olla sen aika, että valmistan eväät huomiselle ja aattutilullaaa....
Huomenna onkin sitten patikointipäivä ja viimeinen ilta Islannissa.
On kyllä ollut hieno reissu.
Mutta tunnustan. Alkaa olla jo hiukan ikävä kotia, koiria ja lämmintä kouluruokaa.

Soon morjens ja huomiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti